Olen toiminut osana ACE:n yrittäjäverkostoa puoli vuotta, ja tuntuu yhä oudolta kutsua itseään yrittäjäksi. Perinteisten pöhinäkuplien ulkopuolelta startup-maailmaan hypätessäni huomasin, että kaikilla ei ole yhtäläistä mahdollisuutta ruveta yrittäjiksi. Skeneen mukaan pääsemiselle on monenlaisia esteitä, joita yliopistolla startup-meininkeihin sukeltaneet tai yrittäjyyskursseilla ideoita pallotelleet itsevarmat sarjayrittäjät eivät ole polullaan joutuneet kohtaamaan. Mielestäni yrittäjäverkostot ja yhdessä tekeminen ovat avainasemassa näiden esteiden poistamisessa.

Jotta maailmaa voi muuttaa, sitä täytyy ensin ymmärtää. Miksi kaikilla ei ole yhtäläistä mahdollisuutta ryhtyä yrittäjiksi ja mitä sille voisi tehdä? Helppo vastaus on, että kaikki eivät halua yrittäjiksi eikä yrittäjyys sovi kaikille. Yrittäjät ovat rohkeita, sosiaalisia, innovatiivisia, ottavat isoja riskejä ja jahtaavat isoja palkintoja. Hiljaiset, turvallisuushakuiset ja suunnitelmissa pitäytyvät tyypit eivät vain ole syntyneet yrittäjiksi. Tämä yksinkertainen vastaus ei vakuuta minua. En usko, että on mitään homo entrepreneuriusta, joka on luonnostaan muita sopivampi yrittäjäksi. Yrittäjyyteen liitetyt tarinat ja niiden luomat rakenteet rajaavat ihmisiä ja ihmisryhmiä ulkopuolelle ja luovat meille kuvan siitä, että on mahduttava tietynlaiseen muottiin ollakseen hyvä yrittäjä. Jotta yrittäjyys olisi mahdollinen ja houkutteleva vaihtoehto mahdollisimman monelle, meidän täytyy lakata kertomasta tarinoita, joissa yrittäjät ovat tietynlaisia ja purkaa näiden tarinoiden luomia rajoittavia rakenteita.

Kolme tarinaa samanlaisuudesta

Stereotypiat yrittäjyydestä luovat ympärillemme rakenteita, jotka saivat minut uskomaan, että vain tietynlaiset ihmiset sopivat yrittäjiksi, enkä minä ole yksi heistä. Monenlaiset tarinat ylläpitävät näitä stereotypioita, ja tässä kirjoituksessa haluan tuoda esiin kolme näistä tarinoista. Haluan näyttää, että ne ovat vain sitä, tarinoita, eivätkä koko totuus yrittäjyydestä.

Ensimmäinen tarina kertoo siitä, mitä yrittäjän pitää tietää. Ympärilläni eletään jatkuvasti todeksi tarinaa, jossa yrittäjä on itsevarma teekkarijätkä, joka osaa heittää lonkalta, mitä tarkoittavat bootstrapping, disruptointi tai MVP. Itse olen feministinen yhteiskuntatieteilijä, joka tätäkin kirjoitusta varten googlasi ”start up slang and meanings.” Perinteiset yrittäjien mallit sulkevat ulkopuolelle ne, joille alan kieli ja käytännöt eivät ole opinnoista tai muun kokemuksen kautta tuttuja. On helppo antaa aloittelevalle yrittäjälle sellaisia neuvoja kuin: ”Omalla aktiivisuudella pääsee pitkälle! Ota selvää, kysy jos et tiedä, rohkeasti mukaan vaan!” Uudella alalla sopeutumista ja oppimista ei kuitenkaan voi jättää vain yksilön harteille, vaan myös yhteisön on otettava vastuuta aloittelevien yrittäjien auttamisesta. Yrittäjien ja yrittäjäyhteisöjen on tarkasteltava omaa toimintaansa kriittisesti ja kysyttävä, mitä osallisuuden esteitä heidän toiminnastaan löytyy. Tämän keskustelun rooli korostuu yrittäjäverkostoissa, mutta myös yksin työskentelevillä yrittäjillä on valta valita sanansa oikein ja auttaa aloittelijoita tuntemaan olonsa hyväksi uudessa elämänvaiheessaan.

Toinen tarina, jonka luoma rakenne toimi muurina minun ja yrittäjyyden välille oli ajatus siitä, että yrittäjyys vaatii erityistä talousosaamista. Tarinan mukaan tätä osaamista saa vain alan opinnoista, tai vähintäänkin yrittäjyysaiheisilta yliopistokursseilta. Itse googlaan edelleen säännöllisesti, kumpi olikaan brutto ja kumpi netto. Tarina siitä, että yrittäjyyteen liittyvät tekniset talouteen tai lakiin liittyvät yksityiskohdat ovat vaikeita luo rakenteen, joka sulkee alaan perehtymättömät ulkopuolelle. Rakenteet kuitenkin puretaan sillä, millä ne on luotukin: puheella ja toiminnalla.

Uusien yrittäjien on tärkeää jakaa kokemuksiaan yrityksen pyörittämiseen liittyvästä paperityöstä ja kokeneempien auttaa aloittelijoita. Kun säännöt käyvät tutummiksi, byrokratiaviidakko muuttuu rutiinihommien matalaksi ruohikoksi. Keskustelun käymisessä ja osaamisen jakamisessa verkosto on avainroolissa. Vastoin tarinoiden luomia kuvia yrittäjän ei tarvitse osata kaikkea itse eikä tehdä kaikkea yksin. Myös yrittäjällä on mahdollisuus ja oikeus työyhteisöön. Yhteisöön kuuluminen vähentää yksinäistä puurtamista ja antaa mahdollisuuden jakaa osaamista. Näin työyhteisö purkaa rajoittavaa rakennetta, jonka takaa näyttää siltä, että yrittäjä ei saa koskaan apua asioihin, joita ei itse osaa.

Kolmas tarina kertoo siitä, mitä hyvän yrittäjän bisnes tekee. Menestyvä startup-yrittäjä koodaa seuraavan hittipelin tai rakentaa liiketoimintansa ihmisten elämää helpottavan uuden appin päälle. Tarina korostaa itsevarmuuden ja teknologisen osaamisen roolia yrittäjyydessä ja alleviivaa stereotypiaa, jossa yrittäjä on uusien innovaatioiden aallonharjalla ratsastava supersankari. Tässä tarinassa ihmisten kanssa toimiminen, yhteiskunnallinen osaaminen, kriittinen ajattelu ja muut ei-teknologiset taidot eivät ole riittävän hyvä pohja yrittäjyydelle. Tarina luo rakenteen, joka rajaa ulkopuolelle monenlaiset taitavat ja potentiaaliset ihmiset, esimerkiksi introvertit, olemassa olevien tuotteiden ja käytäntöjen erityisosaajat sekä humanististen ja taidealojen asiantuntijat. Supersankarikuvaa luodaan nostamalla mediassa esille pitchauskilpailuja voittaneita ainutlaatuisia keksintöjä ja puhumalla startup-yrittäjistä “huippuosaajina” tai “nuorina lahjakkuuksina.” 

Kapeaa osaamisprofiilia ja vahvaa itsevarmuutta painottavalla tarinalla on suoria vaikutuksia startup-yritysten henkilöstön moninaisuuteen. Jotta tämä rajoittava rakenne voidaan purkaa, yrittäjyydestä täytyy alkaa puhua tavallisena asiana. Yrittäjän on sovittava samaan arkisten ammattien joukkoon, kuin lääkäri, toimittaja ja kaupan kassa. Yrittäjien yksilöllisen erinomaisuuden ja osaamisen korostamisen lisäksi vieraannuttavaa rakennetta luo jatkuva puhe innovaatioista. Tarina yrittäjyydestä kertoo usein uusista ja ennennäkemättömistä keksinnöistä, mikä vahvistaa stereotypiaa siitä, että yrittäjän on aina luotava uutta. Uuden luomiseen keskittyvä tarina tukee rakennetta, joka sulkee ulkopuolelleen suuren määrän olemassa olevan käyttämiseen ja parantamiseen liittyvää osaamista. Todellisuudessa yrittäjyyden ei tarvitse olla jatkuvaa innovointia, vaan liiketoimintaa voi olla myös muiden yrittäjien tukeminen, oman osaamisen jakaminen tai erityisosaaminen alalla, jolla pyörä on jo keksitty.

Kokemukset eivät ole identtisiä

Jotta yrittäjyys olisi houkuttelevampi vaihtoehto yhä useammalle, yrittäjien on lakattava kertomasta näitä tarinoita ja aktiivisesti purettava niiden luomia rakenteita. Se, että kaikki eivät koe näiden tarinoiden vaikutuksia urallaan ei tarkoita, että stereotypioiden luomat rakenteet eivät olisi totta. Se, että yrittäjien kokemukset stereotypioiden vaikutuksista vaihtelevat kertoo siitä, että rakenteet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla. Mitään luonnollista homo entrepreneuriusta ei ole olemassa, vaan yrittäjyyteen liittyvät tarinat ja rakenteet mahdollistavat tietynlaisille ihmisille helpon ja menestyksekkään alun yrittäjänä. Toisten ryhtymistä yrittäjiksi ne haittaavat. Näiden haitallisten ja rajoittavien vaikutusten vähentäminen ja poistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta omilla ehdoilla tapahtuva työ ja omannäköinen työelämä ovat yhtäläisesti kaikkien valittavissa.

Kirjoittaja on feministinen yhteiskuntatieteilijä, joka rupesi yrittäjäksi, sillä startup-skene tarvitsee mobiilipelien ja pöhinän lisäksi moninaisuutta ja kriittistä ajattelua.

Photo by Will Truettner on Unsplash

Aiemmin Sanni on jo kirjoittanut asiantuntija-yrittäjyyden sosiaalisista haasteista ja Tuomas sen edellyttämästä osaamisesta. Itse halusin nostaa esiin miksi yrittäjiä yleensä tarvitaan yhteiskunnassa. Erityisenä tavoitteenani on kannustaa yrittäjyydestä kiinostuneita perustamaan startupeja yrityspalveluihin (‘professional services’), sillä näen uusille tieteen ja taiteen palveluille paljon kysyntää ja yhteiskunnallista hyötyä. Rohkea esimerkki on ACEn Brändipaja Marmori, joka auttaa yrityksiä kasvuun kulttuuri-innovaatioiden avulla.

Yrittäjyyden yleistyminen on toivottavaa, sillä luovan tuhon mukaisesti se mahdollistaa työntekijöiden, raaka-aineiden ja rahoituksen kohdentumisen hyödyllisemmin. Tulevana vuosikymmenenä se on erityisen tärkeää, sillä edessä on työnmurros, ilmastonmuutos sekä neljäs teollinen vallankumous. Yhteiskunnallisesti yrittäminen nähdään parhaana ratkaisuna maailmaa kohtaaviin haasteisiin tai merkittävänä tapana luoda tulevaisuuden työpaikkoja. Termiin harvoin liitetään mitään negatiivisia attribuutteja, mihin syynä lienee jonkin näköinen hype? Yrittäjän vastakohtana voisi hieman provosoiden nähdä suorittajan, joka kyseenalaistamatta toteuttaa muiden antamia tehtäviä. Perusteena tälle on se, että yrittäjänä joutuu lähes päivittäin tekemään rohkeita valintoja ja venymään askelta pidemmälle kuin muut. Vastaavasti yrittäjämäisyyden puutteesta kärsivien yritysten voi nähdä olevan kunnianhimottomia ja uusiutumiskyvyttömiä. Yrittäjät voi nähdä nykyajan tutkimusmatkailijoina, joiden merkitys kehitykselle on kiistaton.

Omista opiskelijakollegoista monet päätyivät 2000-luvun alussa joko investointipankkiireiksi Lontooseen tai MBB-konsulttiyrityksiin.Tätä ennen Nokian kerrotaan rekrytoineen kokonaisia vuosikursseja parhaiden osaajien toivossa. Kiitos Aalto Entrepreneurship Societyn, Slushin ja löysän rahapolitiikan, erityisesti teknologiayrittäjyys kasvoi 2010-luvulla Suomessa houkuttelevaksi uravaihtoehdoksi, johon lahjakkaimmat nuoret lahjakkuudet hakeutuivat. Myös ns. supertemp ja kevytyrittäjyys alkavat olemaan tuttu ilmiö Suomessa, jossa luovien alojen ammattilaiset hakevat vapaina yrittäjinä kiinnostavia projekteja uraputken sijaan. Trendin voi olettaa jatkuvan 2020-luvulla, sillä yhtäältä huippuosaajat haluavat johtaa omaa tekemistään ja toisaalta yritykset ovat yhä valmiimpia ulkoistamaan, haluavat joustavuutta sekä tarvitsevat uusia kilpailuetuja.

Nuorten lahjakkuuksien uravalinnat määrittävät paljon sitä, mitkä alat kasvavat. Tämä  yhdistettynä kasvavaan kysyntään ei ole ihme, että palveluala on kasvanut vauhdilla. Tästä huolimatta yrittäjyyskeskusteluista tuntuu usein puuttuvan yrityspalveluita tarjoavat yritykset, jotka parhaimmillaan luovat tulevaisuuden osaamista ja edesauttavat yritysten muutoskykyä. Nämä yritykset ovat supertempien ja teknologia-startupien välissä siksikin, että toiminnan laajetessa freelancer usein palkkaa ensimmäisen työntekijän tai teknologia-startupin on hyvä aloittaa toiminta palveluilla (‘bootstrapping’). Lisäksi moni menestynyt asiantuntijayritys pyrkii nykyisin edistämään työntekijöidensä yrittäjämäisyyttä palvellakseen paremmin sekä asiakkaita että osaajia. Teknologiahypen vallitessa uusien palveluiden kehittäjät jäävät usein paitsioon ja yrittäjäkäsityksen monipuolistaminen oletettavasti auttaisi yhä uusia huippuosaajia yrittäjyyteen.

Yrittäjyyteen liittyy luonnollisesti myös tekninen puoli, mutta asenne on usein menestyksen kannalta merkittävämpi. Itse suoritin työn ohella yrittäjyyden maisterin Aalto-yliopistossa, mutta se ei juuri tuonut lisäarvoa kumpaankaan näistä tarpeista. Itse näen yrittäjyyden oppivan parhaiten tekemällä. Aina tulee vastoinkäymisiä ja niiden vaikutus on välitön, joten oppiminen on nopeaa ja hyvä epävarmuuden sietokyky välttämätöntä. On hyvin tärkeä valita itselleen merkityksellinen tekeminen, joka auttaa toipumaan vastoinkäymisistä, mutta myös menemään pidemmälle kuin muut. Intohimo tekemiseen, jämäkkä projektointi ja kyky vaikuttaa ihmisiin takaavat loistavat edellytykset yrityspalveluiden perustamiseen. Sertifikaatit ja nimekkäät referenssit voivat edesauttaa myynnissä, mutta vaihtoehtona on tunnistaa ne asiakkaat, joilla on aidosti rohkeutta ja kykyä hyödyntää osaamista. Yrittäjälle raha on itsessään huono motivaattori, mutta tiimissä on aina hyvä olla ainakin joku erityisen motivoitunut rakentamaan toiminnasta tehokasta ja skaalautuvaa. 

Loppujen lopuksi helppo tapa aloittaa yrittäjyys on yritystyspalveluiden kautta – siinä pääsee toteuttamaan itselleen merkityksellistä tarkoitusta ja erityisesti nyt aika siihen on hyvä!

Lisää luettavaa:

http://www3.weforum.org/docs/WEF_FOJ_Executive_Summary_Jobs.pdf

https://www.stat.fi/til/palhy/2018/palhy_2018_2019-10-03_tie_001_fi.html&sa=D&ust=1581519154977000&usg=AFQjCNFLI0VBQcikSbBtdeWBI7u26W7PuA

Kirjoittaja on kiinnostunut teal-organisoitumisesta, venture developmentista sekä hajautetuista teknologioista – hänen kiinnostuksen kohteidensa on tosin tapana muuttua usein.

Photo by Matthew Henry on Unsplash

Valtaosa acelaisista on kuullut joskus (tai useasti) uransa aikana kysymyksen: “Milloin sä menet oikeisiin töihin?” Vastaus tähän tietenkin kuuluu yksiselitteisesti: “Ei mun tartte, mä oon jo.”

Me acelaiset olemme yrittäjiä tavalla tai toisella, kuten Tuomas kirjoitti aiemmin. Osa toiminimellä, osa kevytyrittäjänä ja osa osakeyhtiönä. Itsenäisten yrittäjien tasavertainen mutta järjestäytynyt verkosto on Suomessa vielä ainutlaatuinen, joten sitä sietääkin ihmetellä. Mutta miksi yrittäjyys ei olisi “oikeaa työtä”?

Oletetaan, että “oikeat työt” ovat sellaisia perinteisiä kasista neljään -henkisiä vakinaisia työsuhteita, joissa on työaika, kellokortti ja pomo, joka valvoo. Valtavirta myönnetään “oikeaksi” ja muu tuntuu oudolta, eli siis väärältä. Mutta yrittäjyys ei ole pian enää niche. Deloitten tutkimuksen mukaan itsensä työllistämisen eri muodot ovat pian yleisin työn tekemisen tapa.

Suomessa vallitsee hyvin tietynlainen ja jopa negatiivinen mielikuva yrittäjyydestä. Jos totta puhutaan, se näkyy jo koko sanassa. Yrittäjä yrittää. Suomalaisessa mielenmaisemassa hän siis myös epäonnistuu. Sitten hän menettää kaikki rahansa, jotka ovat tietenkin olleet yrityksessä kiinni.

No, tämä ei tietenkään ole täysin totta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole omaa rahaa kiinni toiminimessäni, enkä menetä mitään vaikka joskus mokaisinkin. 

Yrittäjänä aika on rahaa (ihan kirjaimellisesti, koska työtunnit muuttuvat laskussa rahaksi) ja jos en laskuta jotain tunteja, se on pahimmillaankin vain potentiaalisen rahan menetystä. Paatuneena järjestötoimijana oman ajan käyttö merkitykselliseltä tuntuvaan työhön ilman palkkaa ei tunnu juuri miltään. Ja siitä huolimatta rahaa tulee siis aika kivasti.

Yrittäminen tuntuu pelottavalta, koska epäonnistuminen on ikävää. Jos samaistut tähän, kannattaa tutustua esimerkiksi growth mindset -ajatteluun tai katsoa vaikka tämä TED Talk.

Äitini, poikaystäväni ja monet muut näkevät yrittäjänä toimimisen jonkinlaisena välivaiheena. Kokeiluna, jonka jälkeen hankin jonkun vakinaisen ja oikean työn. Opiskeluaikana yrittäjyys voi ollakin välivaihe. Se voi olla jopa fiksua, kuten Kat Boogaard kirjoittaa.

Opiskeluaikana työn tekeminen edellyttää joustavuutta, uuden oppimista ja verkostojen luomista. Nämä kaikki yhdistyvät yrittäjyydessä – ja niihin liittyvä epävarmuuskin on voitettavissa yhteistyöllä, kuten vaikka ACE:n kaltaisissa verkostoissa.

Boogaard ehdottaa myös, että yrittäjyys voisi olla täyspäiväisen työn “side hustle”. Siihen haluan kuitenkin vastata: ÄLÄ POLTA ITSEÄSI LOPPUUN. Siltä tuollainen kombinaatio nimittäin uhkaavasti kuulostaa. Kokopäiväisessä työssä on ihan riittävästi ilmankin, että tarvitsee sivubisneksiä siihen rinnalle. Been there done that.

Väitän, että yrittäjyys on ihan yhtä oikeaa työtä kuin se vakituinen esihenkilön johtama päivätyökin. Se sopii meistä monille (mielestäni etenkin nuorille opiskelijoille tai vastavalmistuneille), ja joillekin ehkä ei.

Vastaan siis tulevaisuudessakin äidilleni: “mä oon jo oikeissa töissä.” Ja kun hän huolestuu eläkemaksuista (ensinnäkin ikäluokkani on vähintäänkin skeptinen siitä, pääseekö se koskaan eläkkeelle), kerron, että yrittäjänäkin maksetaan veroja ja eläkemaksuja. Ihan niin kuin oikeissakin töissä.

Kirjoittaja aikoo jatkaa yrittämistä jatkossakin.

Kuva: Harri Säynevirta

Yrittäjyyteen liittyy vahvasti kaksi asiaa: vapaus ja vastuu. Vapaudella tarkoitan suhdetta työntekoon, eli sitä, milloin tekee töitä, missä tekee töitä ja miten tekee töitä. Vapaudesta huolimatta yrittäjyys vaatii paljon myös vastuuta. Yrittäjänä pitää huolehtia esimerkiksi siitä, että asiakkaan kanssa sovitut asiat ja työtehtävät tulevat hoidetuksi ajallaan, ylläpitää asiakassuhteita, hallita asiakkaiden odotuksia ja olla jatkuvasti proaktiivinen.

Proaktiivisuus on erityisen tärkeätä yrittäjyydessä, koska asiat eivät tapahdu itsestään, eikä kukaan vahdi tekemisiäsi. Yrittäjän tulee jatkuvasti asettaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle, luoda uusia mahdollisuuksia sekä tunnistaa niitä. Tämä on toisaalta haastavaa, mutta myös erittäin palkitsevaa ja kehittävää. Otetaan esimerkiksi vaikka myyntipuheluiden soittaminen. Puhelimeen rohkeasti tarttumalla voi aidosti luoda uusia mahdollisuuksia sekä itselleen että asiakkaalle.

Yrittäjänä kasvaminen tapahtuu nimenomaan oman mukavuusalueen ulkopuolella, jatkuvasti haastamalla itseään esimerkiksi kokeilemalla uusia asioita ja tapoja toimia sekä kehittymällä saadun palautteen perusteella.

Yrittäjyyteen kuuluukin vahvasti itsensä kehittäminen. Yrittäjä on jatkuvasti kiinnostunut uusista asioista ja valmis oppimaan mahdollistaakseen oman kilpailukyvyn ylläpitämisen ja jatkuvan kehityksen. Yrittäjä on myös valmis tekemään enemmän kuin on sovittu, viemään asioita pidemmälle kuin aiottiin ja esittämään uusia näkökulmia asioihin.

Välillä yrittäjänä oleminen on kuitenkin yksinäistä ja stressaavaa. Yksinäistä, koska työt ovat itsestä kiinni ja stressaavaa, koska yrittäjänä kantaa paljon vastuuta myös muille. Mutta positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pitkälle.

Olen nyt toiminut yrittäjänä viimeisen vuoden ja olen huomannut, että yrittäjyys vaatii myös rohkeutta, itseluottamusta ja määrätietoisuutta. Rohkeutta ja itseluottamusta esittää uusia ideoita ja asioita, vaikka ne eivät olisi muiden mielestä välttämättä hyviä tai kiinnostavia. Määrätietoisuutta viedä omia asioita ja ideoita eteenpäin sekä saamaan muutosta aikaiseksi vastarinnasta ja vaikeuksista huolimatta.

Pidän yrittäjyydestä juuri sen tuoman vapauden takia. Oman päivän voi suunnitella joustavasti, miten vain, ja vaikka päivän suunnittelisi pääpiirteittäin jo etukäteen, niin silti sen mukanaan tuomat käänteet saattavat yllättää.

Kirjoittaja on yrittäjä, eli siis proaktiivinen vapauden ja vastuullisuuden tasapainottelija.

Kuva: Joona Kotilainen