Valtaosa acelaisista on kuullut joskus (tai useasti) uransa aikana kysymyksen: “Milloin sä menet oikeisiin töihin?” Vastaus tähän tietenkin kuuluu yksiselitteisesti: “Ei mun tartte, mä oon jo.”

Me acelaiset olemme yrittäjiä tavalla tai toisella, kuten Tuomas kirjoitti aiemmin. Osa toiminimellä, osa kevytyrittäjänä ja osa osakeyhtiönä. Itsenäisten yrittäjien tasavertainen mutta järjestäytynyt verkosto on Suomessa vielä ainutlaatuinen, joten sitä sietääkin ihmetellä. Mutta miksi yrittäjyys ei olisi “oikeaa työtä”?

Oletetaan, että “oikeat työt” ovat sellaisia perinteisiä kasista neljään -henkisiä vakinaisia työsuhteita, joissa on työaika, kellokortti ja pomo, joka valvoo. Valtavirta myönnetään “oikeaksi” ja muu tuntuu oudolta, eli siis väärältä. Mutta yrittäjyys ei ole pian enää niche. Deloitten tutkimuksen mukaan itsensä työllistämisen eri muodot ovat pian yleisin työn tekemisen tapa.

Suomessa vallitsee hyvin tietynlainen ja jopa negatiivinen mielikuva yrittäjyydestä. Jos totta puhutaan, se näkyy jo koko sanassa. Yrittäjä yrittää. Suomalaisessa mielenmaisemassa hän siis myös epäonnistuu. Sitten hän menettää kaikki rahansa, jotka ovat tietenkin olleet yrityksessä kiinni.

No, tämä ei tietenkään ole täysin totta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole omaa rahaa kiinni toiminimessäni, enkä menetä mitään vaikka joskus mokaisinkin. 

Yrittäjänä aika on rahaa (ihan kirjaimellisesti, koska työtunnit muuttuvat laskussa rahaksi) ja jos en laskuta jotain tunteja, se on pahimmillaankin vain potentiaalisen rahan menetystä. Paatuneena järjestötoimijana oman ajan käyttö merkitykselliseltä tuntuvaan työhön ilman palkkaa ei tunnu juuri miltään. Ja siitä huolimatta rahaa tulee siis aika kivasti.

Yrittäminen tuntuu pelottavalta, koska epäonnistuminen on ikävää. Jos samaistut tähän, kannattaa tutustua esimerkiksi growth mindset -ajatteluun tai katsoa vaikka tämä TED Talk.

Äitini, poikaystäväni ja monet muut näkevät yrittäjänä toimimisen jonkinlaisena välivaiheena. Kokeiluna, jonka jälkeen hankin jonkun vakinaisen ja oikean työn. Opiskeluaikana yrittäjyys voi ollakin välivaihe. Se voi olla jopa fiksua, kuten Kat Boogaard kirjoittaa.

Opiskeluaikana työn tekeminen edellyttää joustavuutta, uuden oppimista ja verkostojen luomista. Nämä kaikki yhdistyvät yrittäjyydessä – ja niihin liittyvä epävarmuuskin on voitettavissa yhteistyöllä, kuten vaikka ACE:n kaltaisissa verkostoissa.

Boogaard ehdottaa myös, että yrittäjyys voisi olla täyspäiväisen työn “side hustle”. Siihen haluan kuitenkin vastata: ÄLÄ POLTA ITSEÄSI LOPPUUN. Siltä tuollainen kombinaatio nimittäin uhkaavasti kuulostaa. Kokopäiväisessä työssä on ihan riittävästi ilmankin, että tarvitsee sivubisneksiä siihen rinnalle. Been there done that.

Väitän, että yrittäjyys on ihan yhtä oikeaa työtä kuin se vakituinen esihenkilön johtama päivätyökin. Se sopii meistä monille (mielestäni etenkin nuorille opiskelijoille tai vastavalmistuneille), ja joillekin ehkä ei.

Vastaan siis tulevaisuudessakin äidilleni: “mä oon jo oikeissa töissä.” Ja kun hän huolestuu eläkemaksuista (ensinnäkin ikäluokkani on vähintäänkin skeptinen siitä, pääseekö se koskaan eläkkeelle), kerron, että yrittäjänäkin maksetaan veroja ja eläkemaksuja. Ihan niin kuin oikeissakin töissä.

Kirjoittaja aikoo jatkaa yrittämistä jatkossakin.

Kuva: Harri Säynevirta