Pystyäkseen auttamaan muita on ensiksi pystyttävä auttamaan itseään. Sama pätee johtamiseen. Itsensä johtamisen vaatimuksena on pystyä vastaamaan kysymyksiin: Kuka minä olen? Mitä minä haluan olla? Pystäkseen johtamaan itseään täytyy tietää, missä on ja mihin on menossa, ja kuten suunnistajalle kartta ja kompassi, myös johtamiseen on olemassa työkaluja. Googlettamalla voi löytää opukset ja viitekehykset, mutta on tärkeä ymmärtää, että johtaminen on jatkuva prosessi, kuten myös minä olen jatkuvasti kehittyvä persoona.

Käytännössä itsensä ymmärtäminen ei ole helppoa. Suurin osa meistä on täysin sokeita itselleen, eikä pysty paikoin ymmärtämään omaa käyttäytymistään tai käsittelemään omia tunteitaan. Myöskään itsensä johtamisessa ”kukaan ei ole seppä syntyessään”.

Yksinkertaisen johtamisfilosofian mukaisesti johtajalla on käytössään keppi ja porkkana. Pelkistäen voidaan ajatella, että myös nämä työkalut ovat käytössä itseään johdettaessa. Liian usein käytössä on vain keppi. Liian usein on itselleen aina se kaikista ankarin johtaja: mikään onnistuminen ei ole riittävän hyvää ja pienikin epäonnistuminen on maailmanloppu. Tämä oli ainakin totta minun tapauksessani.

Olen vihdoinkin oppinut olemaan itselleni armollinen ja vähentämään kepin käyttöä, sekä silloin tällöin uskaltamaan myös taputtaa itseäni selkään onnistumisen merkiksi. On pitkä matka kasvaa itselleen ankarasta, itselleen armolliseen, mutta kaikki lähtee asian tiedostamisesta. Hyvä tapa tunnistaa, onko itselleen liian ankara, tai osaako arvostaa onnistumisistaan on miettiä, mitä jos tämä tapahtuisi hyvälle ystävälleni? Hakkaisinko häntä kepillä vai palkitsisinko porkkanalla?

Itsensä johtamisessa on myös tärkeää pystyä erottamaan itsensä muun maailman mielipiteistä ja pyrkiä kuuntelemaan mieluummin omaa sydäntään. Tärkeää on kysyä itseltään, mitä minä haluan olla, eikä mitä minun pitäisi olla. Meidät on kasvatettu olemaan riippuvaisia ympäristön ja läheistemme palautteesta tai huomiosta, mutta loppujen lopuksi aikuinen ihminen on vain riippuvainen itsestään ja kaikki muu on valintaa.

Johtajana on tärkeä pystyä pysymään aitona, koska se herättää luottamusta. Johtajat, jotka antavat ympäristön liikaa vaikuttaa heihin, voivat liian helposti muuttaa kantaansa ja ulospäin vaikuttaa selkärangattomilta. Pystyäkseen johtamaan muita on siis pystyttävä pitämään itsestään kiinni ja ymmärtää, että kukaan muu ei voi määrittää puolestasi, kuka sinä olet – vain sinä itse.

Tätä erityisesti on johtaminen, ”leadership”, missä empatian ja esimerkin avulla autetaan ihmisiä kehittymään ja uskomaan itseensä. Esimerkkinä toimiminen on erittäin tärkeää, koska kukaan ei voi kasvaa tai kehittyä puolestasi, mutta he voivat esimerkillään vähentää kynnystäsi lähteä liikkeelle. Johtaja voi auttaa muita johtamaan itseään. Haluan itse taistella elämän negatiivista kierrettä vastaan ja toimimaan esimerkillisesti ja näyttämään vaihtoehdon paremmasta: ”The only thing it takes for evil to win, is that good men stand idle, and do nothing to stop it”.

Aito kasvu tapahtuu aina epämukavuusalueella ja sinne meneminen ei ole koskaan helppoa. Eikä siitä koskaan tulekaan helppoa, koska jos siitä tulee helppoa, niin kyse ei ole enää epämukavuusalueestasi. Pystyäkseen kasvamaan pitää siis pystyä voittamaan itsensä ja omat pelkonsa, mikä vaatii rohkeutta. Rohkeus on kykyä toimia omista peloistaan huolimatta. Pelkojen tiedostaminen on ensisijaisen tärkeää, itsensä voittamisessa ja kasvussa, koska vain jos tunnistamme pelkomme voimme olla rohkeita. Muussa tapauksessa se on vain hullunrohkeaa, missä tavoitellaan tiedostamatta trauman tai addiktion aiheuttamaa tarvetta, joka loppujen lopuksi johtaa joko fyysiseen tai emotionaaliseen hautaan.

Kasvu ja kehittyminen vaativat siis rohkeutta, ja hyvä johtaminen auttaa tekemään sen oikein ja oikeista syistä. Johtajuus on rohkeuden näkyvin muoto ja Pixarin Rottatouille -elokuvan inspiroimana ajattelenkin: “Anyone can be a leader, but only the fearless can be great.”

Kirjoittaja on oman elämänsä, itsensä ja muiden johtaja, joka vain odottaa pyyntöä TED Talks -puhujaksi.

Photo by Steven Ramon on Unsplash